lauantai 9. tammikuuta 2016

Ajatuksia narsismista, alustusta aiheeseen

Uskon, että narsismia on aina ollut - omassa kokemuspiirissänikin, mutta vasta viime vuosina ovat uhrit saaneet tukea nostaakseen päätään ja pyytääkseen apua. Järjestelmä on kehittynyt diagnosoimaan tämän mielenhäiriön. Joka viikko kohtaan työni puitteissa narsismin uhreja.
Vaatii todella paljon voimaa päästä eroon verkosta, jonka narsisti kutoo uhrinsa ympärille. Lopulta ei ole enää hengitystilaa, kaikki oma voima on viety. Uhrista tulee tahdoton nukke, jonka naruja ohjailee toinen ihminen.
Pohdin sitä onko kyseessä malliopittu käyttäytymistapa vai luonteen häiriö? Olen tullut siihen tulokseen, että usein se koostuu molemmista. On henkilöitä, jotka ovat luonteensa puolesta alttiimpia ottamaan  käyttäytymisen mallikseen ja jos kotona kasvatetaan esimerkkiä luoden ottaa henkilö käyttöönsä sen suomat keinot.
Ja jos kasvattaja ei ole ollut suoranaisesti narsisti saattaa taustalla olla muita tekijöitä, jotka ovat luoneet ihmisestä "hirviön". Miksi sisaruksista ei tule narsisteja? Siihenkin täytyy olla syynsä.

Uhriksikaan ei suostu kuka tahansa. Usein hän on jo valmiiksi siipeensä saanut, huonolla itsetunnolla kasvanut, myötäilevä, miellyttämisenhaluinen ihminen.

Työssäni joudun tekemisiin narsistien energioiden kanssa. Asiakkaani pyytää apua ja pyrin katsomaan siinä yhteydessä myös syyt seurauksiin. Sekä asiakkaalta että alistajalta. Siinä selviää taustalta monenlaista.
Narsistin käytös ei milloinkaan eikä missään tapauksessa ole hyväksyttävää, eikä siihen tulisi alistua, mutta joskus alistajan taustalta löytyy syitä, jotka selittävät sen, ettei hänelläkään ollut paljoa valinnanvaraa. Usein hän on narsistin kasvattama (joko äiti tai isä) lapsi, jolla ei ole voimaa katkaista ketjua vaan hän omaksuu toimintatavan itselleen. Eikä hänellä toisaalta ole tietoa muunlaisesta käyttäytymisestä.

Ratkaisevaa kummallekin osapuolelle olisi saada tehokkaampaa apua. Saada narsisti ymmärtämään oma traumansa ja hakemaan siihen apua. Uhria on helpompi auttaa, kunhan hänet saa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuen ja avun äärelle. Jälkiterapia vie kyllä sitten vielä aikansa.
Joskus näkee narsistien energioissa myös ns. pahan ilmentymän ja silloin kyllä arvaan, ettei hän ole valmis muuttamaan käyttäytymistään, vaan tulee jatkossakin hakemaan voimansa negatiiviselta puolelta.

On hyvä pohtia tilanteen henkisiä merkityksiä. Miksi uhri ottaa elämänoppinsa näin haasteellisella tavalla? Mikä on narsistin elämänoppi ja tuleeko hän ottamaan sitä oppiakseen tämän elämän aikana?
Tiedän jatkavani tästä aiheesta vielä myöhemminkin, joten olkaa kuulolla jos aihe on omakohtainen tai kiinnostaa muuten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti